← Takaisin etusivulle

Nuuksion kansallispuisto ei ehkä kuulosta siltä paikalta, johon lähdetään "oikeaan retkeen". Se on Espoon ja Vihdin rajoilla, reilu puoli tuntia Helsingistä, ja monet pitävät sitä pikemmin kävelypaikkana kuin vaellusmaastona. Mutta kolme päivää täällä muuttivat käsitykseni täysin.

Lähtö: perjantai-iltapäivä

Lähdin töistä Helsingistä puolen päivän jälkeen. Autolla Haukkalammen parkkipaikalle kesti 42 minuuttia, ja sieltä aloitin vaelluksen puoli kolmelta. Ensimmäinen reaktio oli yllätys – miten tämä paikka voi olla näin hiljainen, kun Kehä III on kirjaimellisesti muutaman kilometrin päässä?

Nuuksion metsä on vanhaa. Täällä kasvaa haapoja, joiden runko on metrin paksuinen, ja kuusia, joiden juuristo on muodostanut vuosikymmenten aikana aaltoilevan mattavan pinnan kallion pinnalle. Polut kiemurtelevat kallioiden välissä, ja paikoittain maasto on niin tasaista, että eteneminen tuntuu enemmän kävelyltä kuin vaellukselta.

Nuuksion metsänpohja – sammal, jäkälä ja kivet
Nuuksion metsänpohja on kauttaaltaan sammalen peitossa – jokainen kivi tuntuu omalta maailmaltaan.

"Nuuksio on harvinainen asia: kaupunkiluonto, joka ei tunnu kompromissilta. Se on oikea metsä, vaikka Kampista pääsee tänne bussilla."

Ensimmäinen yö: Siikajärven rantateltta

Ensimmäisen yön yöpymispaikka löytyi Siikajärven rannalta – merkitty telttailualue, josta avautuu järvinäkymä länteen. Sytytin nuotion (Nuuksion merkatut tulipaikat ovat käyttöön sallittuja) ja keittelin ramen-nuudeleita lähiveden äärellä.

Iltahämärässä kuulin harvinaisen äänen: pöllön huuhuilua. Nuuksio on tunnettu pöllöistään, erityisesti helmipöllöstä. En nähnyt sitä, mutta ääni teki illasta täydellisen.

Toinen päivä: Kasvien kasvioitu maailma

Seuraava päivä oli retkeni hitain – hyvässä mielessä. Lähdin aamulla ilman erityistä määränpäätä kulkemaan Långträskin ympäri. Nuuksion erikoisuus on sen järvisyys: puisto on täynnä pieniä, tummavetisiä lampia ja järviä, joita yhdistävät kapeat maakannakset.

Kirjasin ylös kasveja, joita en aiemmin ollut tunnistaut: metsätähti, kissankäpälä, suokeltto. Nuuksio on biodiversiteetiltaan rikasta aluetta, ja siellä näkee kasveja joita ei muualla tavaa pääkaupunkiseudulla.

Telttayöpyminen Siikajärven rannalla hämärässä
Siikajärven rantatelttapaikka iltataivaalla – näkymä länteen on korvaamaton.

Kolmas päivä: Paluu ja johtopäätökset

Viimeinen aamuni Nuuksiossa oli sateinen. Sadekeli tekee metsästä jotain aivan erityistä – sammal loistaa vihreänä, ja kalliot kiiltelevät märkänä. Pakkasin teltan huolella (märkä teltta kotiin tuotavaksi on yksi retkeilyn vähemmän glamoureita osia) ja suuntasin kohti parkkipaikkaa.

Kolmen päivän retki Nuuksioon opetti minulle, että etäisyys ei ole kriteeri siihen, onko jokin paikka retkikohdearvoinen. Nuuksio on pääkaupunkiseudun retkeilijän parhaiten pidetty salaisuus.

Käytännön vinkit