← Takaisin etusivulle

Oulangan Bear Trail on sellainen reitti, josta vaeltajat puhuvat hiljaisella arvostuksella. Se ei ole Suomen pisin eikä korkein reitti, mutta se on monien mielestä paras. Kiutakönkäältä lähtevä polku vie seitsemän päivän aikana läpi Oulankajoen kanjoneiden, korvaamattomate männiköiden ja loputtomien suoalueiden, jotka Pohjois-Suomessa ovat osa luontoa – ei häiriö.

Miksi Bear Trail ja miksi syyskuussa?

Oulanka on upea keväällä tulvivien jokien aikaan, kaunis kesällä, mutta syysruskassa – noin syyskuun puolivälistä lokakuun alkuun – se on jotain aivan muuta. Tunturikoivut muuttuvat kullankeltaisiksi, muurain on jo poimittu mutta puolukkameri on punainen, ja ilma on kirkas ja kuiva. Sää on ennustamaton, mutta silloin parhaat hetket ovat täysin yliluonnollisia.

"Kiutakönkäältä kuuluu kosken pauhaaminen jo viidensadan metrin päästä. Kun sen näkee ensimmäistä kertaa, ymmärtää miksi tätä kutsutaan Suomen villeimmäksi koskeksi."

Päivä 1–2: Kiutaköngäs ja Oulankajoki

Aloitin reitin Kiutakönkäältä, joka on Oulangan tunnetuin nähtävyys. Kosket ovat vaikuttavat – vesi syöksyy kivimassojen läpi noin 282 metrin matkalla, ja ääni on kuultavissa kauas. Syysruskan aikaan rantapensaat olivat tulipunaisia, ja kontrasti valkoiseen koskovaahtoon oli absurdi.

Ensimmäinen yö Kiutakönkään autiotuvassa, toinen Oulankajoen mutkassa pienen niityn laidalla. Joki on täällä leveä ja rauhallinen – täysi vastakohta koskilosioiden myrskyisyydelle. Kuulin ensimmäisenä iltana joutsenparien hälytysäänet joelta. He olivat siellä ennen minua.

Oulangan erämaamajoitus – autiotupa ruskan keskellä
Savilammen autiotupa – parhaimmillaan illalla kun nuotio palaa ja sade ropisee katolle.

Päivä 3–4: Suot ja männiköt

Reitti kulkee Bear Trailin puolivälin tietämillä laajempien suoalueiden halki. Nämä ovat monille vaeltajille yllätys – suo on usein mielikuvissa epämiellyttävä maasto, mutta Oulangan suot syyskuussa ovat jotain muuta. Ruskavärit näkyvät kaukaa yli puuttoman maiseman, ja horisontti on täynnä keltaista ja punaista.

Neljäs yö Savilammen autiotuvassa. Tuvan lähellä oli jälkiä karhusta – kynnyksen läheltä löytyi selkeät tassunjäljet märässä hiekassa. Söin illallisen ovesta pitäen silmät auki.

Oulangan suo syysruskassa – pitkospuupolku keltaiselle suolle
Bear Trailin suoalue syyskuun ruskan aikaan – pitkospuut vievät yli avoimen aavan suo­maiseman.

Päivä 5–7: Loppusuora ja Hautajärvi

Viimeiset päivät olivat reitin vaativimmat. Maasto on sekalaisempaa – polvenkorkuisia suopursuja, kivikkoisia mäkiä ja tiheää kuusikkoa, jossa polku katoaa välillä näkyvistä. Kompassi ja kartta (tai offline-karttasovellus) ovat välttämättömiä.

Reitin päätepiste Hautajärvellä on lähes antikliimaksi – pieni kylä, jossa on kahvila ja bussipysäkki. Mutta kun istuin kahvilaan odottamaan bussia Kuusamoon, olin täysin tyytyväinen. Seitsemän päivää, noin 80 kilometriä ja yksi Suomen parhaimmista retkistä selkäranganani.

Vinkit ensimmäistä kertaa Bear Trailille lähtevälle